Rakkaalle pikkuveljelleni

Pysy lintuna

Katson eteeni varoen.

Näen pimeyttä, haurautta,

pelkoa ja kärsimystä.

Silmät, joihin katson,

joihin katseeni kohtaa,

ei olekkaan peilikuvani,

eivät olekkaan minun kasvoni,

Näen toisen kärsimyksen.

 

Tuiman ja tiukan katseen takana näen pienen kyyneleen.

Kovien, satuttavien sanojen, nimityksien ja huutojen takana

kuulen pienen värähdyksen,

joka koskettaa samanlaista sieluani.

Vaikka osaan jotenkin ymmärtää tuskaasi, en pysty auttamaan.

Pienikin kosketus voi satuttaa hauraan sielusi.

Pieni kuiskaus on kuin huutoa kaikuvineen äänineen.

Vajoat pimeän meren pohjaan.

Teet siitä maailmasi.

Pyydät meitä elämään maailmasi tavalla,

mutta se ei ole mahdollista.

Emme osaa piillottaa elämän ääniä,

meidän on saatava ilmaa.

Vaikka satutat minua,

vaikka sanasi satuttavat enemmän kuin kenenkään muun,

rakastan sinua aina,

vaikka et ole kuullutkaan sitä,

etkä varmaan kuuntelisikaan.

Ne ovat sinulle vain tyhjiä sanoja.

et osaa enään tuntea muuta kun kärsimystä.

Toivoisin, että voisin siirtää kaiken tuskan minuun,

voisin niellä sen vuoksesi,

kyllä kestäisin.

Uisin syvästä pohjasta pois,

pitäisin kiinni elämäni köydestä,

jatkaisin omaa polkuani hitain,

mutta varmoin askelin.

Se on vain mahdotonta.

On aika antaa muiden auttaa,

jotta voit löytää onnen,

se on hartain toiveeni,

haluan polullesi iloa, onnellisuutta ja rakkautta.

 

Toivoo kaikella rakkaudella väsynyt isosisko.